Sovittelu on tehokas riidanratkaisukeino

Riitaa ei tarvitse eikä aina edes kannata ratkaista perinteisessä oikeudenkäyntimenettelyssä. Vaihtoehtona ovat sovittelumenettelyt, joita on useita erilaisia. Ensin riitaa kannattaa pyrkiä ratkaisemaan osapuolten kesken neuvotellen, mutta mikäli neuvottelu ei johda tulokseen, voidaan asia viedä tuomarijohtoiseen tuomioistuinsovitteluun käräjäoikeudessa tai asianajajasovitteluun, jossa sovittelijana toimii sovittelijakoulutuksen saanut asianajaja. Muita sovittelumenettelyitä ovat muun muassa perheasioiden sovittelu, rikosasioiden sovittelu ja naapuruussovittelu.

Tyypillisiä sovitteluun sopivia riita-asioita ovat esimerkiksi sopimusta, vahingonkorvausta, perintöä, työsuhdetta tai kiinteistö- ja asuntokauppaa koskevat riidat. Suurin osa lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevista riidoista ratkaistaan asiantuntija-avusteisessa tuomioistuinsovittelussa, ns. Follo-sovittelussa.

Osapuolet saavuttavat sovittelussa useita etuja. Sovittelussa osapuolet ratkaisevat riitansa itse puolueettoman sovittelijan avulla, eli konfliktin ratkaisu on osapuolten omissa käsissä. Riita saadaan ratkaistua sovittelussa nopeasti. Esimerkiksi tuomioistuinsovitteluun pääsee käräjäoikeuksissa usein muutaman kuukauden varoitusajalla, kun taas riita-asian prosessit saattavat kestää tuomiopiiristä riippuen jopa vuodesta kahteen vuoteen. Mikäli käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan ylempiin oikeusasteisiin, saattaa ratkaisun saamisessa kestää useita vuosia. Tämä on stressaavaa ja henkisesti kuormittavaa, koska oikeudenkäynnin lopputulos on kuitenkin aina epävarma.

Sovittelu on edullista. Oikeudenkäyntiin liittyy aina kuluriski, koska pääsääntöisesti asian hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Lisäksi oikeudenkäynnissä osapuolen omat oikeudenkäyntikulut nousevat usein suuriksi, koska oikeudenkäyntiin valmistautuminen ja oikeudenkäynti itsessään vievät paljon aikaa. Tuomioistuinsovitteluun valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja sovinto saadaan aikaan yleensä päivässä. Tuomioistuinsovitteluun on mahdollista saada oikeusapua ja myös oikeusturvavakuutukset korvaavat yleensä osapuolen omat asianajokulut myös sovittelussa. Sovittelussa kumpikin osapuoli vastaa omista asianajokuluistaan, eli vastapuolen oikeudenkäyntikuluja ei sovittelussa joudu korvaamaan.

Sovittelussa riidan osapuolet pyrkivät itse vapaaehtoisesti ratkaisemaan riitansa sovittelijan avulla. Osapuolet voivat aina halutessaan keskeyttää sovittelun. Sovittelu on luottamuksellista, eikä sovittelussa kerrottuja asioita ole lupa kertoa ulkopuolisille.

Sovittelussa keskitytään intresseihin, ei niinkään vaatimuksiin. Konfliktidiagnoosissa selvitetään, mistä riidassa on todellisuudessa kyse. Osapuolten intressinä voi olla niin raha, maine kuin loukatuksi tuleminenkin. Vaatimusten taustalla voi olla tarpeita, arvoja ja huolia, jotka selittävät riidan taustoja. Näihin pureudutaan sovittelussa ja ne otetaan sovittelussa huomioon.

Sovittelu suuntautuu tulevaan, kun taas oikeudenkäynnissä käsitellään menneitä tapahtumia. Sovittelussa osapuolet etsivät itse ratkaisun riitaansa ja he voivat ottaa sovinnossa huomioon myös sellaisia asioita, joita oikeudenkäynnissä ei voida käsitellä ollenkaan. Sovintosopimus pyritään muotoilemaan toimivaksi arjessa ja tulevaisuutta silmällä pitäen.

Sovittelu on vapaamuotoista ja joustavaa, kun taas oikeudenkäynti on muodollista. Sovittelussa voidaan keskustella vapaamuotoisesti riitaan liittyvistä erilaisista näkökulmista ja tarpeista. Osapuolten väliset suhteet voivat parantua sovittelun lopputuloksena, kun he pääsevät sovittelussa keskusteluyhteyteen ja tulevat kuulluksi. Myös tunteet saavat tilaa ja niitä voidaan purkaa. Jos sovintoon ei sovittelussa päästä, ovat yhteiset keskustelut voineet edistää asiaa ja sovinto voidaan saavuttaa sovintomenettelyn jälkeenkin ennen oikeudenkäyntiä.

Sovintosopimus laaditaan heti ja se on riidan lopullinen ratkaisu. Käräjäoikeus vahvistaa osapuolten hyväksymän sovinnon ratkaisuksi asiassa ja vahvistetusta sovinnosta tulee heti täytäntöönpanokelpoinen.  

Ihan jokaiseen riitaan sovittelu ei kuitenkaan sovi. Sovittelu ei ole mahdollista, mikäli osapuolet eivät kykene lainkaan rakentavaan keskusteluun esimerkiksi väkivallanteon takia. Myöskään puhtaasti oikeudellisia kysymyksiä tai perusoikeuksia koskevat riidat eivät usein ole sovittavissa.

Sovittelun lopputuloksena on osapuolten itse sopima molemminpuolisesti hyväksyttävä ratkaisu. Mikä tärkeintä, sovittelussa ei ole voittajia eikä häviäjiä.

Laura Heinonen

asianajaja